lauantai 5. lokakuuta 2013

Stressitöntä Ruokailua?






"Enjoying life as it comes. After a hard & busy week, I made some pizza and enjoying it with a glass of a red wine, in a good company. Don't take life too seriously, it's too short to be waisted. Love. Enjoy. Live. Nourish. Exercise." Ajatuksia eiliseltä, jonka pohjalta sain idean alkaa kirjoittamaan tätä postausta. Miksi syömisestä on tehty niin vaikeaa? 

Välillä tuntuu, että syömisestä on tehty rakettitiedettä! Ihmiset ovat ihan pihalla "miten syödä normaalisti". Onko ok käyttää maitotuotteita? Mites se gluteeni? Paastoanko nyt 2 päivää viikossa ja loput syön normaalisti? Paleo? Atkins? Kasvissyönti? Karppaus? Apua!!! 

Fitness lehdet ovat pullollaan tavoitteellisten kilpailijoiden kurinalaisia ruokapäiväkirjoja, joista "tavis mattimeikäläinen" ottaa mallia, ja ajattelee, että näinkö kuuluu syödä? Kannattaa kuitenkin muistaa, että jos et ole fitness urheilija, niin miksi elää näin kurinalaista elämää? Ruuan punnitus ja jokaisen suupalan laskeminen kalorin tarkkuudella tuskin kantaa hedelmää pidemmän päälle. Ylipainoisella se voi toimia muutaman viikon alkustarttina, mutta eikö kuitenkin kannata muuttaa elämäntapoja sellaisiksi, että niin pystyy elämään vaikka loppu elämän? Vai mitä mieltä olette? 




Omat ruokailutottumukseni ovat varmasti monen mielestä super terveelliset- ehkä jopa tylsät tai kurinalaiset, mutta todellisuudessa nautin siitä, mitä syön. En ajattele, että kylläpä nyt syön terveellisesti, vaan kokemuksen kautta huomaan, että tälläinen ruokavalio tuo minulle sen hyvänolon; saan tarvittavaa energia ja näillä eväillä jaksan painaa koko päivän. ( ja tässäkin kohtaa haluan painottaa, että mikä taas sopii minulle, ei välttämättä sovi sinulle!) En kuitenkaan kiellä itseltäni mitään- eli jos mieli tekee tarjolla olevaa vasta leivottua korvapuustia, niin varmasti syön yhden. En usko, että kieltojen ja sääntöjen kautta saavuttamme tasapainoa. Jos karkit, pullat, tai mikä se herkku nyt ikinä onkaan, täysin kielletään, niin sitähän himoaa kahta enemmän. Herkku ei aina välttämättä ole jotain epäterveellistä. Yhden herkku voi olla ne karkit, kun toisen herkku taas on raakasuklaa.




Yhdelle ruoka toimii polttoaineena, jota tankataan kuin autoa- ihan sama, mitä tankkiin menee kunhan nälkä lähtee, tai sitten lasketaan tarkkaan mitä sinne menee. Uskon kuitenkin, että moni meistä syö, koska ruoka yksinkertaisesti maistuu hyvältä. Sosiaaliset tapaamiset sovitaan usein ravintolaan. Itsekin nautin ruuasta, mutta silloin sen pitää olla hyvää! Ravintolassa valitsen listalta sitä, mitä juuri sillä hetkellä mieli tekee, ja joskus menee jälkiruokakin! En halua, että ruokavalioni rajoittaa liikaa, niin että sosiaalisissa tilanteissa olisin hukassa, jos tarjolla ei olekaan luomu kasviksia tai gluteenitonta pizzapohjaa. Toki, jos ravintolailtoja on useampi viikossa, niin kannattaa vähentää alkoholin juontia ja jälkkäreitä. Kannattaa ajatella ihan maalaisjärjellä! Ja kirjoituksen tarkoituksena ei siis ole innostaa kaikkia nyt ostamaan pullaa tai suklaata, vaan ymmärtää, että ruuan ei tarvitse olla vihollinen- se päivittäinen pahis. Ettei elämä ja ajatukset ainostaan pyöri ruuan ympärillä. Ilon ja onnenhetket tulevat (toivottavasti!) ihan muualta. Kannattaa myös muistaa, että me vanhemmat annamme esimerkkiä lapsillemme. Millaisen esimerkin haluamme lapsillemme antaa? 




Jos ruokavalio on noin 80%:sesti kunnossa, niin kyllä sinne niitä pieniä herkkujakin mahtuu - ei nyt päivittäin, mutta silloin tällöin. Kukaan tuskin on ylipainoa saanut kerättyä satunnaisella pullalla tai suklaapatukalla? Ei kannata ottaa elämää liian vakasti. Jos elämä on muutenkin kiireistä, stressaavaa ja hektistä, niin ei kannata stressata, jos päivän vihersmoothie jää välistä! Elämä tuskin kaatuu siihen. 

Vinkkejä "tavis ruokailuun" :) 

- Aloita päivä aamupalalla; puuroa, hedelmiä, ruisleipää, kasviksia, smoothie, maustamatonta jugurttia ... Päivä saa hyvän startin heti aamusta. Jos et saa heti aamulla syötyä, niin tee töihin eväät. 




- Syö säännöllisesti, näin vältyt verensokerin heilahduksilta ja houkutuksilta. Syö noin  4-6 kertaa päivässä. Aamupala, lounas ja illallinen + muutama välipala.

- Älä skippaa aterioita.

- Syö monipuolisesti ja niitä ruokia, joista oikeasti tykkäät. Kannattaa antaa mahdollisuus myös uusille mauille. Totuttelemiseen saattaa mennä muutama kerta, ennen kuin makuaisti tottuu. 

- Hiillihydraattejakin SAA syödä! Varsinkin paljon urheilevat tarvitsevat hyviä hiilareita  ( suosi täysjyvätuotteita, kasviksia, hedelmiä eikä sen pastankaan tarvitse täysin kiellettyjen listalla olla!) Myös aivot tarvitsevat hiilihydraatteja toimiakseen! 

- Proteiinia ja hyviä rasvoja, joka aterialla. Kalaa, kanaa, lihaa, mutta myös kasvikunnantuotteissa on valikoimaa! Mm. Kvinoaa, pähkinät, linssit ja monet superfoodit ( esim spirulina, chlorella, chia...) Hyviä rasvoja saat esim. oliiviöljy, rasvainen kala, avocado... 

- Täytä lautanen puoliksi salaatilla tai kasviksilla, 1/4 proteiinia esim. kalaa ja 1/4 hyviä hiilareita esim. täysjyväriisiä.



- Suosi suomalaisia superfoodeja! Metsät ovat täynnä marjoja ja sieniä, ja taatusti luomua ja lähiruokaa! 

P.S. Jos nyt pizzahammasta kolottaa, niin reseptin löydät tästä . Täytteitä voit laittaa omien mieltymysten mukaan :) 

          Love. Joy. Happiness. Nutrition. Exercise. 

Millaisia ajatuksia nousi mieleen? Saa kommentoida :) 

Sorry guys, this was too long to write in english too! You can use the translator, but it can give you some funny translatings :)





4 kommenttia:

  1. Ihana teksti :) Kuinka monen mielessä käy, miten tämä ruokaongelmainen yhteiskunta vaikuttaa tulevaan sukupolveen.. Vanhempien epäterveellinen käytös ja ruokailutottumukset heijastuvat jo lapsiin. Alle 15-vuotiailla lapsilla on jo 2-tyypin diabetestä ja toisena ääripäänä kuulin 6-vuotiaan tytön kieltäytyvän keksistä kaloreiden takia. Missä onkaan se kultainen keskitie, jossa ravitseva ruoka on tavallinen osa jokapäiväistä elämää :) Miten se voikaan hallita niin monen ajatusmaailmaa... Itsellä ainakin on parempaakin tekemistä kuin miettiä jokaista suupalaa. Toisaalta helppoa sanoa, kun monipuolinen ja terveellinen ruokavalio on lapsuudesta saakka juurtunut selkärankaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Laura :)
      Niin totta, mita kirjoitit. Se kultainen keskitie... ikava kylla tassa dieettien viidakossa moni eksyy pahasti polulta, suuntaan tai toiseen.

      Mukavaa viikonloppua :)

      Heidi

      Poista
  2. Kiitos Heidi tästä kirjotuksesta :) Edelleenkin, ihailen tässä blogissasi kirjoittaa sallivasti :))

    Mutta niin, tietkö, minulle tuli eilen (ähh, sitä ollaankin jo sunnuntaissa, siis toissapäivänä perjantaina) tasan 6kk täyteen viljatonta ja sokeritonta ruokavaliota. Pääasiallisesti olen sitä noudattanutkin hyvin, opetellut syömään enemmän kasviksia, juureksia, marjoja, sieniä, siemeniä, pähkinöitä, kanaa ja kalaa, jonkin verran myös jauhelihaa ja rasvattomia maitotuotteita, ja esim juustot on muuttuneet mausteiksi :) Alun tiukan muutoksen jälkeen olen oppinut myös sallivammaksi - juhlissa syön herkkuja jo ihan omien mielitekojeni vuoksi, mutta myös siksi, että olisi todella ikävä loukata juhlan laittajaa/leipojaa/tekijää tyytymällä vain siihen kahvikupilliseen, ja skippaamalla juhlan herkut.

    Perjantaina totesin vaa'an kevenneen 16kg puolessa vuodessa, ja ihan vain pelkän ruokavaliomuutoksen turvin. Jopa minultakin monet ihmiset ovat kysyneet, että mitä olet tehnyt muutoksen eteen. Olen kertonut ruokavaliostani, ja kuinka laitan kaiken ruuan itse, niin tiedän mitä syön, ja että kuinka toki esim sokerista vierottuminen on itselleni aina to-del-la vaikeaa, ottaa sen 3-5pv vierotusoireineen, päänsärkyineen ja nuutumuksineen, mutta sitten kyllä helpottaa. Tässä kohtaa moni tuhahtaen toteaa, että en mä vaan voisi kun on sitä, tätä ja tota. Fine. Kukin tekee ihan itse valintansa ja päätöksensä, ihan vain sen oman tahtotilan mukaan. Minulla oli 10vuotta pää kipeä, pinna kireellä, nuutunut ja pysähtynyt olo, sekä joka paikkaa särki. Minä en tahtonut enää sitä, niin niinpä päätin, että nyt tahdon jotain muuta, ja olin valmis tekemään töitä sen muutoksen eteen. Koska siis elämäntapamuutosta minä tässä koko ajan teen, pienin, mutta varmoin askelin.

    Mutta niin, minäkin uskon juurikin tuohon, että ei sen tarvitse olla niin vakavaa, ja kukin ihan itse tietää, mikä hyvältä tuntuu :) Niinpä minäkin perjantai-iltana puolivuotis "juhlapäivän", vuosi täysin savuttomanapäivän, Roosanauhapäivän, Korvapuustipäivän sekä ilta-veljen-lasten-kanssa-päivän kunniaksi tein pitsaa (lasten [8v. ja 11v.] pitsassa oli tomaattikastikkeen päällä heidän toiveidensa mukaan jauhelihaa, sipulia, valkosipulia, paprikaa, herkkusieniä, aurajuustoa sekä juustoraastetta, aikuisten pitsaan tuli tomaattikastikkeen päälle parmankinkkua, pun+kelt paprikaa, punasipulia, herkkusieniä, pestoa sekä juustoraastetta, paiston jälkeen vielä rucolaa). JA leivottiinpa vielä lisäksi hirmuhyviä pulliakin :) Oli niin mukavaa, kivaa, onnellista sekä herkullista, ja aikasta innoissaan lapset tarjosivat yhdessä tehtyjä herkkuja illalla kotiin tulleelle äidilleenkin, joka myös oli kovin kiitollinen herkuistamme.

    Tuli vaan tuosta Sinun pitsastasi mieleen :) Kaunista ja hyvää sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Haltiakummi,

      Ja aivan mielettomman elamantapamuutoksen olet kylla tehnyt! Ihan huikeaa :) Onnea siita, ja tsemppia! Kylla se olo on niin paljon parempi ilman sokeria.

      Ihanaa syksya :)

      Heidi

      Poista